Postikortti Pariisista

Jouduimme tana aamuna hyvastelemaan rakkaaksi kayneet junahyttimme, kun rata loppui Irkutskin asemalle. Jopa vaunuemannista tylympi antoi lahtiaisiksi kauniin hymyn. Spasiba, dasvidanja.
Yllattavan lyhyelta loppujen lopuksi tuntui neljan paivan junamatka. Opin jonkin verran kortin peluuta. Jussia juhlittiin ravintolavaunussa illallisella ja taidettiin ottaa pari votkulinaukkuakin.
Aikavyohykkeiden jatkuva ylittaminen pani biologisen kellon sen verran sekaisin, etta valvoin lahes koko viimeisen yon ja tuijotin hienoa salamointia Siperian arojen ylla. Arkihuolesi kaikki heita...
Jokin mystinen ainesosa sai vatsan sekaisin osalta porukkaa, mika lisasi viimeisen junayon huvitusta. Ilmeisesti kuitenkin tavallista turistiripulia, koska kellaan ei ole kummemmin kuumetta.

Siperian Pariisiksi mainittu Irkutsk tarjosi meille heti alkajaisiksi ihanuutta, eli hotellihuoneen suihkut ja sangyt. Neljan tahden hotelli tarkoittaa tassa Pariisissa huoneita, jotka nayttavat jotakuinkin isomummin kammareilta. Ovet menevat kiinni jos menevat, mutta ainakaan mitaan elaimia ei huoneissa nay ja suihkusta tulee lamminta vetta. Kaikki siis hyvin, etenkin nyt kun saimme Jzuseppesta (italialaiset kirjoittaisivat epailematta Giuseppe, mutta nyt ei olla Italiassa) ravitsevat ateriat. Potti vasikanlihaa, omenaa ja perunaa seka vilpoinen kolajuoma, mitapa sita matkailija muuta kaipaa.
Taalla vietamme nyt kolme paivaa, ja tarkoitus on huomiseksi jarjestaa retki Baikal-jarvelle. Muuten kuviot ovat auki. Ehkapa ainakin me tytot hankimme taalta muodin mekasta venalaiset kesavaatteet, eli pikkuruiset pitsikorsetit, roiskelapan ja kymmenen sentin korot. Kuuma on edelleen, kolmessakympissa. Minkaslainen oli juhannussaa Suomessa?