Kohti kotia

Viimeistä iltaa viedään. Paluulento lähtee huomenna yhdentoista pintaan aamulla, ja olemme Helsingissä 8,5 tunnin lennon jälkeen kello 14.20. Ihmeellistä miten aika on joustavaa, voitamme monta tuntia lisää elämää.
Eilisiltana isännät veivät meidät kuuluisalle Nanji-terassille. Motto on kirjoitettu suurella seinään: Shut up, just drink! Gintonic ja muita perusdrinkkejä myytiin 10 yuanilla, joten osa joukkueistamme oli aamulla hieman alavireessä. Kameramarkettiin ja Yashow'hun piti kuitenkin päästä tekemään punnittuja ostoksia ja laitattamaan kynsiä ja hiuksia (Yashowssa saa ranskalaisen manikyyrin 30 yuanilla, ja saman verran maksoi Merjan hiusten leikkaus - erittäin tyylikäs lopputulos).
Jannen kanssa käytiin vielä iltakävelyllä haistelemassa Pekingiä. Se haisee grillitikuille, joita paistetaan kadulla joka kulmassa, ja takseille ja kasveille. Pyöräkorjaajaperhe oli paketoimassa kojuaan, lapset makasivat tuoleissa väsyneen näköisinä. Pienessä punaisessa kioskissa nuoripari osti limpparia ja ukot istuivat syväkyykyssä ulkopuolella grillitikkuja käsissään. Lihava kiinanpalatsikoira kulki emäntänsä perässä violetit valjaat päällään, ilman hihnaa tietenkin. Vanha mies polki kohti liikenneympyrää vetäen valtavaa rojukuormaa riksassaan.

Tänne voisi jäädä pidemmäksikin aikaa, ehdottomasti. Kiitos Esalle ja Jyrille ykkösluokan majoituksesta ja mittaamattoman arvokkaista turistipalveluista. Nyt täytyy taas kaivaa rinkka sängyn alta ja alkaa sovittelemaan sitä kasaan. Onneksi Suomessakin on näköjään helle, ei pääse hyvä hikiputki katkeamaan.