Melekone muuri ja muita nähtävyyksiä

Mitäpä olisi matka ilman nähtävyyksien kiertelyä?
Pekingistä sai aikaan melko pelottavan näköisen listan. Siinä oli muutama päivä ohjelmoitu aamusta iltaan, oli Taivaallisen rauhan aukiota, Kiellettyä kaupunkia, Taivaan temppeliä, Kesäpalatsia ja tietysti muuri.
Ryhmäsovun nimissä neuvottelimme kuitenkin armollisen sopimuksen: kiertäköön ken jaksaa. Ratifioinnin yhteydessä yhteisiksi kohteiksi valikoituivat muuri, Kielletty kaupunki ja Taivaallisen rauhan aukio. Kaksi jälkimmäistä hoituvat kätevästi yhdellä iskulla, koska päästäksesi Kiellettyyn kaupunkiin sinun on melkein pakko kävellä Tiananmenin aukion halki.
Maanantaina katsastettiin nämä kohteet, ja kyllä, aukio oli iso ja kaupunki oli komia. Tai kaupunki ja kaupunki, kyseessähän on noin 900 metriä pitkä ja 700 metriä leveä palatsialue, jossa keisarit muinoin elelivät. Turisteja on paljon, ja hiki virtaa. Rakennukset ovat juuri sen näköisiä kuin yleissivistyskiinatietouden mukaan kiinalaiset rakennukset ovat, ja vaikkei moniinkaan pääse sisään, on ihan venkaa kuvitella millaista on ollut keisareiden, haaremineitojen ja eunukkien elo siellä kultaisissa häkeissään. Kaupungin nimihän tulee siitä, ettei porttien sisäpuolelle päästetty muita kuin ylimystön jäseniä.

Kiinan muuria varten varasimme kokonaisen päivän. Yleisin paikka kiivetä muurille lienee Badalingin näköalapaikka, jossa kuulemma parveilee turistien lisäksi kiusallisia lieveilmiöitä, kuten sitkeitä kaupustelijoita. Päätimmekin suunnata Mutianyyn, noin 90 kilometrin päähän kaupungista. Paikkaa on kehuttu ympäröivältä luonnoltaan kauniimmaksi kuin Badalingiä, ja ilmeisesti muurista on siellä jäljellä enemmän alkuperäistä kuin Badalingissä.
Kartoitimme lähialueen hotellien järjestämät bussiretket, joihin olisi noin 30 eurolla per nuppi saanut kuljetuksen lisäksi englanninkielisen opastuksen ja pääsylipun muurille. Lopulta valitsimme kuitenkin omatoimiretken, eli Esan asuintornin respan avustuksella saimme pyydystettyä kaksi taksia, jotka suostuivat viemään meidät muurille, odottamaan siellä tarvittavan ajan ja ajamaan meidät takaisin kotiin. Lyhyen tinkauksen jälkeen hinnaksi sovittiin 600 yuania autolta, eli parikymmentä euroa matkustajaa kohti.
Ehdottamasti elämyksellisempi reissu kuin bussilla. Turistibussit eivät nimittäin eksy. Menomatkalla kysyttiin neuvoa pari kertaa, mutta päästiin kuitenkin puolessatoista tunnissa perille. Siksipä olikin jännittävää, että poistullessa taksit lähtivät risteyksestä aivan toiseen suuntaan, ja ajelimme pitkin kiemurtelevia, valtavan kauniita vuoristoteitä jotka eivät näyttäneet päättyvän koskaan. Takapenkiltä kuiskailtiin jo kansainvälisestä ihmiskaupasta, mutta niin vaan päästiin takaisin kaupunkiin kyselemällä huoltoasemilta ja tienvarsipoliiseilta neuvoa.

Muuri itsessään on varmasti yksi niitä paikkoja, joista jokaisella on jonkinlainen mielikuva, mutta joka kuitenkin "täytyy" nähdä. Muuri kulkee vuoristossa, joten vielä parkkipaikaltakin täytyy kivuta noin 500 metriä jyrkkiä portaita ennen kuin seisoo varsinaisella muurilla. Kaapelivaunullakin kyllä pääsee jos nynnyttää.
Ylhäällä odottavat hienot näkymät yli vuorenharjanteiden, ja muuri kiemurtelee silmän kantamattomiin. Kävely on aika rankkaa, sillä korkeuserot ovat suuria (no okei, kuvassa on kuitenkin mukana hieman liioittelua). Kävelimme muutaman tornin välin, kurkistelimme alas mahdollisten vihamielisten valloittajien varalta, joimme kylmät oluset (joita vanha patu oli mitä ilmeisimmin raijannut ylös myytäväksi muulin selässä) ja tulimme alas huisilla kelkkaradalla.
Muuriin liittyy paljon käsittämättömiä asioita (kuten että sitä rakennettiin noin kilometrin päivävauhtia ja rakennustöissä väsyneet haudattiin muuriin), joista lisätietoa mm. Wikipediasta.